Antropomorfoseeni
On siansaksaa. Se ei tarkoita mitään.
Vai tarkoittaako sittenkin?
Ehkä se onkin salainen maailma tai aikakausi, jonne valokuvien tapahtumat sijoittuvat. Maailma, jossa kissat lentävät linnulla ruusujen valtaamassa kaupungissa ja hevospoika käy ongella käsipeilillä, kiitäessään läpi pinkin värisen tyhjyyden naiskasvoisen riikinkukon vartioidessa lähdettä jätevuoren laidalla.
Tai ehkä kuvien värikkään ja lapsellisen ilmiasun taakse piiloutuu synkkiä kerroksia, jotka viittaavat nykypäivän ilmiöihin, haasteisiin ja politiikkaan. Lopulta katsoja saa päättää mitä kuvissa hänen mielestään todella tapahtuu tai mistä ne kertovat jos mistään.
Rakennan studioon kolmiulotteisia dioraamoja, joiden materiaalina käytän ottamiani valokuvia ja vanhoista kiiltokuvista valmistamiani hahmoja. Rakentamani kuvat ovat eräänlaisia aikalaiskertomuksia, jotka heijastelevat maailmaa saduille ominaisen maagisen realismin keinoin.
Anthropomorphocene
It's gibberish. It doesn't mean anything.
Or does it?
Perhaps it's a secret world or era where the events of photographs are placed. A world where cats fly on a bird in a city overtaken by roses, and a horse-boy fishes with a hand mirror, speeding through a pink void with a female-faced peacock guarding a spring at the edge of a garbage mountain.
Or maybe behind the colorful and childlike appearance of the pictures, there are dark layers that refer to modern phenomena, challenges, and politics. In the end, the viewer gets to decide what they really think is happening in the pictures or what they tell, if anything.
I build three-dimensional dioramas in the studio, using photos I've taken and characters I've made from old glossy pictures as materials. The images I construct are a kind of contemporary narratives that reflect the world through the means of magical realism characteristic of fairy tales.