Mari Hokkanen - Helmenpunoja / Pearl weaver 2021

Helmenpunoja

Helmenpunoja on sarja runokuvia, esityksiä, joihin olen pujotellut symboleja persialaisen runouden maailmasta. Kuvat asettuvat kahden kulttuurin välimaastoon. Ne kutovat yhteen vaikutteita persialaisesta runoudesta ja pohjoismaisesta kuvatraditiosta. Olen kuvannut sarjan kuvat Iranissa 2016-2019 välisenä aikana.

Yhteensä kolmen kuukauden aikana työskentelin yhdessä tapaamieni ihmisten kanssa. Lavastin kuvia milloin mihinkin: residenssien tiloihin, ihmisten koteihin, satunnaisiin majataloihin ja tien päällä paikkoihin joissa vierailin.

Osaa kuvista olen muokannut leikkaamalla ja uudelleen sommittelemalla tuodakseni kuviin sitä todellisuuksien kerrostumaa, joka on vahvasti läsnä persialaisessa runoudessa.

Runous on lohtuni; kun maailma menee sekaisin, runoilijat pysyvät järjissään. He tietävät, että viinistä ja niitystä tulee nauttia tänään, sillä huomenna tämä on jo jonkun toisen puutarha. He tietävät, ettei ihmisten kesken juuri mikään muutu ja loppujen lopuksi me olemme vain savea huomisen keramiikalle ja että salaisuus pysyy verhon takana piilossa meiltä.

Matkallani läpi tuntemattomien maisemien runous oli karttani, yrittäessäni ymmärtää itselleni vierasta. Se oli käsikirjoitukseni, joka kertoi, miten näytellä kertomukseni. Se oli kieleni ystävystyä ihmisten kanssa, ja yhdessä luoda jotain uutta.

Pearl Weaver

Pearl Weaver is a series of poetic images, performances into which I have woven symbols from the world of Persian poetry. The images bridge two cultures, intertwining influences from Persian poetry and Nordic visual tradition. I photographed the series in Iran between 2016 and 2019.

A poem can be seen as a string of pearls. Pearl Weaver is a string of photographic poems and performances with symbolic references to the world of ancient and modern Persian poetry.

Poetry is my comfort; when the world goes crazy, the poets remain sane. They know that one should enjoy the wine and the meadow now, for tomorrow this will be someone else’s garden. They know that not much changes among people and after all we are just clay for tomorrow’s pottery yet behind the curtain the secret remains.

During my journey through unknown landscapes poetry was my map in trying to understand my surroundings. It was my script telling me how to play my scenes.

Over a total of three months, I worked together with people I met along the way. I staged images in various locations: residency spaces, people's homes, random guesthouses, and on the road to the places I visited.

Some of the final images I continued working with by cutting the prints or adding some decorations on the surface and photographing it again. This was my way to visualize the narrative layers I had found in the poems.